maanantai 27.1.2020 | 11:32
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Maanpuolustustahto periytyi isoisältä - Reservin vänrikit Suvi ja Johannes Päivärinta eivät vaihtaisi armeijamuistojaan pois mistään hinnasta

Eetu Kupulisoja Nivala-lehti
To 7.2.2019 klo 17:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Numeroita ei ole antaa väitteen tueksi, mutta silti uskaltaa hyvällä omallatunnolla väittää, että Päivärinnan sisarusten saavutus on hyvin harvinaista sorttia.

Sekä Suvi että Johannes Päivärinta nousivat viime tammikuussa Kainuun prikaatiin vieneeseen bussiin, suorittivat aliupseerikoulun, kävivät Haminassa reserviupseerikurssin ja kotiutuivat joulun alla Kajaanista vänrikin ruusukkeet kauluksissa.

– Molemmat tykkäsimme tosi paljon. En vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Armeijasta jäi käteen paljon taitoja ja loppuelämän kestäviä kaverisuhteita, Suvi Päivärinta tiivistää.

Palvelukseen astuessa kumpikaan ei ollut miettinyt valmista polkua, jota pitkin palvelus kulkisi. Yhteinen ajatus kuitenkin oli, että kun armeijaan kerran lähtee, siellä on sama myös olla täysi vuosi.

Merkittävä tekijä sisarusten maanpuolustushengen taustalla on heidän jo edesmennyt isoisänsä Mauno Päivärinta. Panssarivaunujoukoissa palvelleen sotaveteraanin tarinat jättivät jälkensä ja isänmaallisen otteen koko perheeseen.

Millainen tilanne sitten on, kun sisar on samassa veneessä, eli ymmärtävä keskusteluseura on aina lähellä? Mukava, molemmat sanovat, joskaan lomilla tai lomamatkoilla armeija-asioista ei juurikaan puhuttu.

– Kasarmialueella kun nähtiin, vaihdettiin ajatuksia ja kuulumisia, Johannes selvittää.

Samalla kasarmilla Päivärinnat eivät asuneet, sillä Suvin aselaji oli tulenjohto, kun taas Johannes oli pioneeri.

Puolustusvoimien johtajakoulutusta Päivärinnat suosittelevat lämpimästi kaikille. He uskovat, AUK:n ja RUK:n opit auttavat eteenpäin kaikessa elämässä, ei ainoastaan työelämän johtotehtävissä.

– Palveluksessa oppi johdettavana olemista sekä perusteet muiden johtamisesta. Organisointi- ja delegointikyvyt kehittyivät. Niistä on hyötyä niin työelämässä kuin harrastuksissakin. Johtajakoulutus saa seisomaan sanojensa takana ja on puhdasta tiimityöskentelyä.

Yksittäistä parhaiten mieleenjäänyttä armeijamuistoa kumpikaan ei suoralta kädeltä osaa sanoa, mutta kun asiaa tarkkaan miettii, palaa molempien mieli Haminan helteisiin ja vaativiin monen päivän harjoituksiin.

– Hyökkäysharjoituksessa helteellä useampi kaveri pyörtyi rinnalta, Johannes kertoo.

Vaikka reserviupseerikurssiin ei mahtunut valtavan pitkiä yhtämittaisia metsäjaksoja, korkeintaan 3-4 päivää kerrallaan, kului 14 viikosta peräti seitsemän maastossa.

Pysyvämmälle sotilasuralle kumpikaan ei haikaillut: Suvilla on työpaikka lähihoitajana Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa ja myös sähköasentajaksi kouluttautunut Johannes pääsemässä kiinni työelämään.

– Kyllä vuosi armeijaa riitti. Alkoivat taas muut hommat kiinnostaa eri tavalla, Johannes hymähtää.

#