tiistai 26.5.2020 | 09:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Tunturit ovat muuttuneet mutta kauneus on jäljellä – Tillarigalleriassa Jorma Luhdan valokuvia

Risto Puolimatka
Ke 13.2.2019 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tillarin näyttelyssä on kaksijakoinen tunnelma. Jorma Luhdan valokuvissa on huikaisevan kaunista tunturiylänköjen luontoa eläimineen, kasveineen ja taivaineen, mutta valokuvaaja itse näkee pitkän Lappi-suhteensa kehityksen myös toisin.

Näyttely perustuu Luhdan Vaeltajat-valokuvakirjan kuviin (Maahenki 2014.) Kokeneena Lapinkävijänä Luhta päätti tehdä kuvausreissun entisestä poikkeavalla tavalla. Keskeisenä ideana oli vaeltaa mahdollisimman paljon Pohjoismaiden tunturiylängöillä omin lihasvoimin kävellen ja hiihtäen. Luhta kuvitteli löytävänsä Pohjolan viimeiset koskemattomat erämaat, mutta toisin kävi.

– Hallamittarin tappamat koivikot sojottivat mustina, poropolku oli syöpynyt maastoliikenneuraksi, joka jänkäpaikoissa levisi satametriseksi. Useimmat havainnot ylängöiltä ja palsasoilta vahvistivat mielikuvaani, ettei tunturiluonto voi oikein hyvin, Luhta kirjoittaa näyttelynsä esittelytekstissä.

Haukiputaalainen Jorma Luhta (s.1951) on mestarillinen luontokuvaaja ja myös eloisa kertoja. Hänen ensimmäinen valokuvakirjansa ilmestyi vuonna 1973, ja sen jälkeen hän on kuvannut muun muassa lintujen elämää, Lapin aapoja ja öisiä metsiä.

Luhta on saanut kahdesti valokuvataiteen valtionpalkinnon, alan korkeimman tunnustuksen Suomessa. Kahtena vuonna hänen teoksensa on valittu vuoden parhaaksi luontokirjaksi.

– Kun koulupoikana innostuin lintujen ja metsäneläinten valokuvaamisesta, lähdin kamera kädessä hiihtämään ja patikoimaan metsään. Muutamassa vuodessa opin, että kuvien saamiseksi piti tehdä valmisteluja, ruokkia, houkutella, rakentaa, lavastaa ja lopuksi piiloutua kojuun tai telttaa, Luhta kirjoittaa.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän sanoo kyllästyneensä lavastettuihin eläinkuviin. Valokuvauksen tekniikka oli mullistunut ja nyt oli löytöretkeilijän kuvaustapa oikeasti mahdollinen. Hän hylkäsi luontokuvastudiot ja vaelsi tunturiin reppu selässä ja laukaisuvalmis kamera joka hetki hyppysissä.

– Kesällä 1959 saapastelin isäni perässä nelostieltä Vetsijärvelle. Muistan loputtoman vihreän koivikon, pienten lampien kymmenet vesipääskyt, kahlaajien varoittelut jängillä ja vahvimpana kenkien ja koparoitten muovaaman polun luikerruksen, Luhta selostaa ensimmäisiä kokemuksiaan Lapin erämaista.

Vaikka muutoksia on tullut eikä luonto ole enää entisensä, hän kertoo edelleen olevansa vähintään yhtä innostunut maisemasta ja lintujen tai nelijalkaisten ikuistamisesta.

– Monista suruaiheista huolimatta tunturi lahjoitti minulle elämäni hienoimmat ja kauneimmat hetket.

Tillarin näyttelyssä on esillä tunturipöllöjä, haukkoja, piekanoja, naaleja, revontulia, maisemia eri vuodenaikoihin. Yhdessä kuvaparissa piekana ja tunturipöllö ovat vaihtaneet paikkaa näyttelytekstiin nähden. Erhe on syntynyt jo ennen Tillarin näyttelyä, kuvien kehystysvaiheessa.

Luhdan kuvat on otettu Utsjoella, Enontekiöllä ja pohjoisen Ruotsin ja Norjan tuntureilla. Ne ovat Tillarissa esillä mustesuihkuvedoksina. Ne ovat myös myynnissä. Näyttely jatkuu 27.2. saakka.

Monista suruaiheista huolimatta tunturi lahjoitti minulle elämäni hienoimmat ja kauneimmat hetket.

#