maanantai 27.1.2020 | 11:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kirkonkorjaaja Nivalasta Alpo Järvi ei työtä pelkää. Järvi, 70, on korjannut talkooporukassa monet kirkot Venäjällä ja Virossa omien raskaiden menetysten ohella.

Hannu Ranta Nivala-lehti
Ma 5.8.2019 klo 12:10 [päivitetty ma 12:10]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nivalassa lapsuus- ja nuoruusvuotensa viettänyt lapualainen "kirvespastori" Alpo Järvi organisoi ansiokkaasti ja pitkäkestoisesti heränneiden kökkä- eli talkootyötä inkeriläisten ja muiden suomensukuisten keskuudessa eri puolilla Venäjää. Nyt elokuun alussa 70-vuotiaaksi yltänyt Järvi pystyi parin vuosikymmenen aikana järjestämään kirkonkorjaus- ja avustustyöhön inhaan itään noin 500 miestä ja naista. He tekivät kaikkiaan 10 000 talkootyötuntia.

Järvi ei tyytynyt koskaan pomon rooliin. Hän uurasti ansiokkaasti muiden mukana ja varhaisheränneeseen tapaan hän makoili ja nukkui "samoilla oljilla" talkoolaistensa kanssa. Työhön Järvi oppi jo lapsena Nivalassa:

– Olen 9-vuotiaasta saakka, siitä asti kun traktori taloomme hankittiin, suorastaan asunut traktorin päällä. Nykyään lastensuojelu puuttuisi vastaavaan asiaan taatusti. Mutta en minä lapsuuteni töitä pahalla muistele. Työ opetti. Ja sellainenhan minä olen ollut ja olen kai yhä, että muutama projekti pitää minulla aina olla työn alla, Järvi juttuaa.

Nivalan herättäjäjuhlilla heinäkuussa Alpo Järvi oli yksi juhlapuhujista. Jälkipolvelleen hän on tuonut läsnäoloisesti esiin Nivalan tienoot ja lapsuutensa kunnaat siellä.

– Äskeisten herättäjäjuhlien aikana sain pitää koko perikuntaani Haasiokankaan maisemissa. Se oli minulle kyllä sangen mieluista, Järvi puhuu.

– Nivala on sieluni maisema ja sen kieli, Alpo Järvi kiteyttää.

Mutta menkäämme hetkiseksi inkeriläisten ja muiden suomensukuisten keskuuteen monin paikoin Venäjälle ja Viroon. Noille työtätekevien ja vastuksia pelkäämättömien talkooretkille aina Marin tasavaltaa ja Komin Syktyvkaria myöten aktiivinen Alpo sai mukaansa myös 27 Nivalan miestä ja naista.

Nivalan miehet ja naiset olivat osa Alpon "komennuskuntaa": Reino Haavisto, Viljo Hosio, Helvi ja Arvi Kiviniemi, Siiri-Liisa ja Esko Kujala, Anna-Maija ja Mikko Kujala, Irja ja Arvi Liinamaa, Matti Nuorala, Paavo Ojala, Reino Ojala, Timo Oksanen, Tapio Pihlajamaa, Tatu Rajala, Teuvo Raudaskoski, Arvi Rissanen, Inkeri ja Antero Sarja, Anja ja Pentti Seppä, Maija ja Kaarlo Taanila, Unto Taanila sekä Ann-Lis ja Tuomo Takalo.

Tämän kirjoittaja muistaa hartaan hetken Toksovan kirkossa Venäjällä toisen adventtisunnuntain alla vuonna 1994. Kirkon saneeraus- ja kunnostustyössä itseään säästämättä ahertanut harteikas nivalalainen maanviljelijä Arvi Liinamaa istahti kirkon penkkiin päivää ennen kirkon vihkimistä.

Sillä hetkellä kun Liinamaa asettautui penkille, aseteltiin kirkon alttaripöydälle valkea liina, tuotiin kynttilät ja somistettiin kukat maljakoihin. Oli hillityn hiljaista. Liinamaa tajusi sillä siunatulla sekunnilla, että pitkä ja vaivalloinen kunnostustyö oli päätöksessä. Vaivihkaiset kyyneleet lipuivat pitkin Liinamaan poskia.

Alpo Järvi taasen aloitti Kelton koulutuskeskuksessa, Pietarin kupeessa, tuloseurapuheensa näin:

– Nämä tänne nyt Suomesta saapuneet miehet ovat tulleet äitinsä kohdusta näppylähanskat käsissä...

– Onhan se nyt vahvaa kätten saarnaa kun ihminen lähtee rakentamaan kirkkoa, Alpo Järvi sanoo nyt.

Alpo Järvelle on kerrottu inkeriläisten raaoista pakkosiirroista Siperiaan, hän on myös kerta kerran jälkeen kuunnellut inkeriläisiä tuota heimoa kohdanneista vainosta ja surmista.

Elämä on koulinut Alpoa itseäänkin turhan raskaalla kädellä. Hänen Eero-veljensä kuoli laivan tuhopoltossa Tanskassa vuonna 1964. Reino-veli ja tämän Eila-vaimo sekä heidän tyttärensä, Alpon ja hänen Marjatta-vaimonsa sylikummilapsi, Nivalan Urheilijoiden menestyksekäs hiihtosuunnistaja, Arja menehtyivät auto-onnettomuudessa Viitasaarella helmikuussa 1991. Muutamaa vuotta aiemmin Alpon Aukusti-isä kolaroi autollaan moottoripyörän kanssa, ja eli sairaalassa halvaantuneena vuosikausia. Kun tuohon lisätään vielä lähisukua kohdannut tulipalo, niin oli viittä vaille ettei Alpo heittänyt papin lipereitä tiskiin.

– Huusin ja kirosin koettelemuksissani, en sitä kiistä. Ajattelin että eikö mikään riitä. Ilman Marjatta-vaimoani ja tyttäriäni Johannaa, Sannaa ja Annaa en olisi jaksanut. Myös aitojen tosi ystävien seura, ymmärrys ja sympatia veivät minua eteenpäin. Ne vaimensivat vihan ja uhon.

– Suruissani kuuntelin toistuvasti Martti Talvelan laulamaa virttä Sinuhun turvaan Jumala. Myös, Lapuan taisteluvirreksi mainittu, Minä vaivainen oon mato matkamies maan soi kasetillani ja päässäni kerta kerran jälkeen, Alpo Järvi sanoo.

Onhan se nyt vahvaa kätten saarnaa kun ihminen lähtee rakentamaan kirkkoa.

#