maanantai 27.1.2020 | 10:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Harri Sailas pohtii Nivala-lehden kolumnissa vanhenemista: Suomessa on kohta yli tuhat satavuotiasta

Nivala-lehti
Ti 13.8.2019 klo 12:25 [päivitetty ti 12:27]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Hiljalleen hiipuvan kesän mieleenpainuvimpia hetkiä oli äitini satavuotisjuhlat Nivalassa. Liikuntakykynsä menettänyt, mutta henkisesti sittenkin aika virkeä äiti katseli sukulaisten hyörinää ympärillään tyynenä. Muutamat nasevat kommentit osoittivat hänen olevan hyvin ajassa kiinni ja nauttivan juhlasta. Meidän muiden juhlijoiden yleisin puheenaihe oli paitsi kertailla päivänsankarin elämän vaiheita niin myös yrittää asettaa 100 vuotta johonkin konkreettiseen mittasuhteeseen. Itsestäni oli pysäyttävää ajatella, että Suomen valtiomuodosta päätettiin vasta viisi päivää äitini syntymän jälkeen. Tasavalta on siis oikeasti nuori. Välittyköön tässä vielä kiitos Mattilan palvelutalon henkilöstölle juhlapuitteiden antamisesta - ja tietysti äitimme jatkuvasti mainiosta hoivasta.

Tämä henkilökohtaisesti merkittävä sattumus ilmentää osaltaan suurempaa trendiä, suomalaisten eliniän kasvua. Satavuotias tai sitä vanhempi oli vielä 80-luvulla tilastoihme: koko maassa heitä oli vuosikymmenen lopussa 53. Toissa vuonna tämä seniorijoukko oli kasvanut 854:ään ja 1000:n yli satavuotiaan raja mennee rikki 2021. Määrä on 20-kertaistunut 30 vuodessa. Nivalassa ymmärsin asuvan tällä hetkellä kolme yli satavuotiasta.

Tilastotiede tunnistaa käsitteen ”hyvin iäkkäät ihmiset”, jolla tarkoitetaan yli 90-vuotiaiden ihmisten joukkoa. Hätkähdyttävä on havainto, että eri ikäluokista juuri tämä luokka kasvaa nopeimmin. Yllätyksenä tämä kehitys ei voi tulla, ei edes päättäjille, sillä niin tarkasti väestötiede on vuosikymmeniä sen ennustanut. Tämän kehityksen monista seuraamuksista huolehtiminen on elefantin kokoinen haaste ja elefanttihan pitää tunnetusti syödä paloina.

Ihmisen eliniän määrittää lopulta kolme asiaa: perintötekijät, elämäntavat ja -olosuhteet sekä sattuma. Elinolot, ruoka ja terveydenhuolto ovat yhtämittaisesti parantuneet satojen vuosien ajan. Sen seurauksena vanhuuteen tullaan terveempänä ja itse vanhuusaika pitenee lääketieteen kehityksen myötä. Kääntöpuoli on sitten se, että myös toimintakyvyn kannalta heikkojen vuosien määrä kasvaa. Se puolestaan tuo eteemme massiivisen haasteen selvitä vanhusväestön hoidosta, kun syntyvyys laskee ja pula hoitavista käsipareista on jo läsnä. Kurjaa sanoa, mutta tänä vuonna koettu hätä vanhusten hoidon karkeista laiminlyönneistä ja keskustelu hoitajamitoituksesta on vasta alkusoittoa. Toivottavasti kuitenkin niin voimakasta, että se kuuluu myös päättäjien korviin.

Kansojen hyvinvoinnin mittaamisessa eliniän ja terveiden elinvuosien kehitys on aivan keskeistä. Suomi on onnistunut tässä erinomaisesti. Elinajan odotteemme on noussut nopeasti ja seurauksena on yhä suurempi pitkään elävien kansalaisten joukko. Mikä on siis ongelma? Miksi vanhuksista puhutaan silloin tällöin taakkana? Taidan arvata yhden syyn. Eliniän jatkosta noin puolet tulisi käyttää ansiotyöhön. Se tarkoittaa yhä hiljalleen nousevaa työeläkeikää. Tulisi lisää rahoittajia työeläkkeille sekä verotuloja hoivan maksamiseen. Nuoremmat eivät kokisi lyyhistyvänsä maksupaineiden alla ja vanhukset saisivat kunnon hoivaa. Esimerkiksi sellaista kuin Mattilan palvelutalossa.

Harri Sailas

sailasharri@gmail.com

Kirjoittaja on eläkkeelle jäänyt Ilmarisen toimitusjohtaja, joka toimii nykyään mm. Solidiumin, Alkon ja Finavian hallitusten puheenjohtajana. Kolumnit käsittelevät taloutta ja yhteiskuntaa.

Tänä vuonna koettu hätä vanhusten hoidon karkeista laiminlyönneistä ja keskustelu hoitajamitoituksesta on vasta alkusoittoa.

#