keskiviikko 3.6.2020 | 18:25
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Harri Sailas pohtii Nivala-lehden kolumnissa valtionyhtiöiden hallitsemista, yhteisen omistamisen tuskaa

Ti 21.1.2020 klo 15:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tiedossa on hyvin, että kaikki vaaleilla tulleet työt, kuten kansanedustajan ja ministerin, ovat nykykielellä pätkätöitä. Mutta erityisen tuulinen on viime vuosina ollut omistajaohjausministerin posti. Päättyneellä vuosikymmenellä tehtävää on hoitanut 7 eri henkilöä, ministeri Paatero kahteenkin eri otteeseen. Kun viimekätisenä työnantajana olemme me äänestäjät, pitää kysyä, missä syy moiseen ”epäviihtyvyyteen”, työnantajassa vai -tekijässä.

Valtionyhtiöiden kirjo on valtava. Kokonaan tai osittain omistettuja yhtiöitä on lähes 70, niiden palveluksessa yli 300 000 työntekijää ja liikevaihto kymmeniä miljardeja. Valtio omistaa enemmistön pörssiyritys Finnairista ja Fortumista sekä erikokoisia vähemmistöpalasia 15 muusta pörssiyhtiöistä, suurimpana Neste. Ja sitten on kymmeniä, strategisia taI erityistehtäviä hoitavia yrityksiä, osa täysin kilpailulla alueella, osa suppeamman kilpailun tai monopolin piirissä. Toimialoja on myös ”viinanvalmistuksesta vedonlyöntiin ja jään murtamisesta öljynjalostukseen”.

Kansalainen huomaamattaan käyttää osaa valtionyhtiöiden palveluista lähes päivittäin. Niinpä esimerkiksi nivalalainen, joka matkustaa junalla tai autolla Oulunsaloon lentääkseen maailmalle, asioi väistämättä kolmen valtionyhtiön kanssa. Jos hän vielä lähtiessään täyttää lottokupongin, matkaltaan lähettää postikortin ja vie tuliaisiksi viinipullon, määrä tuplaantuu.

Alkujaan monet valtionyhtiöt syntyivät aloille, joihin yksityisellä pääomalla ei riittänyt rahkeet tai kiinnostus. Monet perusteollisuuden yritykset ovat tätä perua. Merkittävin Nivalalle lienee ollut Outokumpu, joka Hituran ja Pyhäsalmen kaivoksillaan toi leivän moneen nivalalaiseen pöytään. Posti ja VR taas ovat syntyneet valtion liikelaitosten yhtiöittämisestä, millä on usein tavoiteltu tehokkuutta, joustavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Miksi näiden omistaminen on sitten niin vaikeaa? Ainekset ovat monet. Usein syytä etsitään osakeyhtiölaista. Se selkeästi määrittelee yhtiön tarkoitukseksi voiton tuottamisen, mikä voi ajoittain olla ristiriidassa kulloisenkin valtio-omistajaa edustavan ministerin tarkoitusperien kanssa. Niitä voivat ohjata ideologia ja taistelu kannatuksesta. Viimeistään neljän vuoden välein – viime vuosina paljon useamminkin – ohjauspyörään tarttuu uusi henkilö mahdollisesti eri aatesuunnasta uusin painotuksin. Tällainen epävarmuus on yrityksen johdolle vaikea lisähaaste.

Onneksi lääkkeitä löytyy. Ensinnäkin yhtiöjärjestys, josta omistaja päättää, voi määritellä yhtiölle voiton tuottamisen ohella muita tehtäviä. Toisekseen eduskunta halutessaan voi määritellä selkeästi, mitä yrityksiltä odotetaan. Tämä edellyttää parlamentaarista, yli vaalikausien ulottuvaa yhteistä näkemystä. Se ei voi olla mahdotonta, jos vaan on rohkeutta luopua oikeudesta näpelöidä yritysjohdon hyvin arkista tehtäväkenttää. Tiivistäen: omistaja päättäköön, MITÄ se haluaa, yrityksen hallitus ja johto taas sen, MITEN tavoite saavutetaan.

Pörssiyhtiöissä tilanne on tyystin toinen. Siellä valtio on yksi omistaja muiden joukossa, usein suurin, mutta silti lähes aina vähemmistössä. Näissä lainsäädäntö ja yhtiön paras eivät anna johdolle mitään mahdollisuutta ottaa ohjausta yhdeltä omistajalta, vaan sen ja hallituksen on ajateltava aina kaikkien omistajien parasta.

Omistajaohjaus tapahtuu vain ja ainoastaan hallituksen kautta, ja foorumina sille on yhtiökokous. Jos jälki ei tyydytä, hallitus vaihdetaan. Voi kuulostaa karulta, mutta toivottavasti antaa realismia sille, voiko yksi omistaja vaikuttaa yrityksen arkeen, kuten esimerkiksi yhtiön toimintojen sijoittumiseen tai lakkauttamiseen. Ei voi. Silti se voi ja sen kuuluu hoitaa yritystoimintaa vastuullisesti. Muuhun ei ainakaan pörssiyhtiöissä ole varaa.

Olen usein ajatellut, että valtioenemmistöinen pörssiyhtiö Finnair käy hyväksi esimerkiksi omistuksen ja odotusten ristiaallokosta, jossa yritysjohto seilaa. Ensin ovat kaikki liiketoiminnan haasteet, kova globaali kilpailu, epävakaa polttoaineen hinta, nouseva lentohäpeä. Toisekseen omistajat odottavat tulosta ja osinkoja, yksi omistaja ja asiakkaat toimivia koti- ja ulkomaan lentoyhteyksiä. Palvelun pitää tietysti olla viimeisen päälle ja hintojen alhaiset. Lähes jokaisella suomalaisella on yhtiöstä palvelukokemus ja kansanedustajilla tunne, että mehän omistamme tämän.

Ratkaisu toistuviin kahnauksiin on yhtiöiden hyvässä hallinnossa (Corporate Governance), johon Suomi on sitoutunut. Se määrittelee omistajan, hallituksen sekä johdon työnjaon ja valtasuhteet. Riittää, kun kaikki malttaisivat sitä noudattaa.

Palvelun pitää tietysti olla viimeisen päälle ja hintojen alhaiset.

#