tiistai 7.4.2020 | 02:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Eetu Kupulisoja ihastelee Tupalan nurkilla tanskalaista optimismia Ahteella, optimistinen mies kun on itsekin

To 13.2.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Sosiaalisessa mediassa pompsahti taannoin esille Ylen verkkosivuilla monta vuotta sitten julkaistu testi. Siinä piti ilmoittaa kantansa kymmeneen väittämään ja näkemysten perusteella määriteltiin vastaajalle henkinen kotimaa.

Minusta tehtiin tanskalainen, koska luotan tulevaisuuteen, kuten myös poliisiin, sekä viihdyn liikunnan parissa. Mikäs siinä. Kaunis maa varmasti, mutta kieliopinnoissa tulee vaikeuksia.

Tässä lehdessä julkaistaan Ahteen koulun kuutosluokkalaisten kirjoituksia, joissa he pohtivat, millainen maailma on kymmenen vuoden kuluttua. Niitä lukiessani huomasin ilokseni, että en ole optimismini kanssa yksin. Ainakin Ahteen nuoret tuntuvat olevan kovinkin vakuuttuneita, että hyvä tästä vielä tulee. Lienevätkö tanskalaista sukua.

Kaikista optimistisimmat kutoset uskovat, että sodat saadaan siihen mennessä sodittua, meret hyvällä prosentilla puhdistettua roskista ja ruokaa sekä puhdasta vettäkin riittää liki kaikille.

Nuo asiat taitavat olla liikaa vaadittu, mutta on toki erinomaista, että nuori sukupolvemme niihin uskoo ja varmasti on myös valmiina kantamaan oman kortensa kekoon toiveidensa toteuttamiseksi.

Tulevaisuudesta puhuttiin myös viime syksyn Kerttu Saalasti -seminaarissa. Aivan kuten Ahteen kutoset, myös seminaarissa puhunut tuotantotekniikan professori Minna Lanz Tampereen teknillisestä yliopistosta uskoi, että tekniikasta, tarkemmin sanottuna roboteista, on ihmiselle huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kuten Nivala-lehti silloin tuoreeltaan kertoi, Lanz pelkää, etteivät robotit vie ihmisten töitä. Hän perusteli väitettä sillä, että koulutetusta väestöstä on tulevaisuudessa pulaa, joten robotteja tarvitaan tekemään ihmisten töitä. Näin eittämättä on.

Hauska yksityiskohta, mikä Ahteen nuorten koululaisten kirjoituksista pisti silmään, on heidän toiveensa tulevaisuuden asumismuodosta. Osa uskoi asuvansa korkeakoulukaupungissa, osa maaseudulla, mutta yhteistä oli, että liki kaikki halusivat asua kaverinsa kanssa.

Olisi mukava kuulla kymmenen vuoden päästä, kuinka monen toive on toteutunut.

#