perjantai 29.5.2020 | 22:42
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Nivala-lehden kolumnisti Ilkka Ruostetsaari valittaa, että tutkimus ja korkein opetus ovat hiipumassa, eikä paikkaajaa taida löytyä yritysmaailmastakaan

Ti 10.3.2020 klo 16:45

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Juhlapuheissaan politiikoilla on tapana vannoa tutkimuksen ja koulutukseen nimeen Suomen menestystekijöinä. Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa tavoitellaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointien (t&k) kasvattamista neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2030. Suurimmillaan t&k-osuus oli 3,7 prosenttia vuonna 2009, jonka jälkeen osuus supistui kansainvälisessäkin vertailussa jyrkästi hallitusten leikatessa korkeakoulujen rahoitusta ja yritysten supistaessa omaa panostustaan. Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen on arvioinut, että neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi t&k-investointien kaksinkertaistamista vuoden 2019 tasosta. Euroissa tämä merkitsisi investointien kasvattamista 425-450 miljoonalla joka vuosi ja vuotta 2030 lähestyttäessä jopa 750-800 miljoonalla eurolla. Neljän prosentin tavoite on vähintäänkin haasteellinen.

Kun yritysten osuus Suomen kaikista t&k-investoinneista on lähes kaksi kolmasosaa, korkeakoulujen runsas neljännes ja julkisen sektorin kymmenesosa, yrityssektori on avainasemassa. Viime vuosikymmenen aikana yritykset ovat kuitenkin supistaneet selvästi t&k-investointejaan, ja yliopistojen yrityksiltä saama rahoitus on vähentynyt tuntuvasti.

Tähän on monia syitä. Kansainvälisen finanssikriisin jälkeen yritykset ovat leikanneet kustannuksiaan, jolloin vasta pitkällä aikavälillä vaikuttavat t&k-investoinnit ovat olleet ehkä vähiten kipeä säästökohde. Yritysten halukkuutta panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen voidaan vahvistaa valtion siemenrahoituksella, mutta tarvitaan myös asennemuutosta yritysten johdossa ja omistajakunnassa. Kun yritykset ovat kvartaalikapitalismin paineessa jakaneet voitoistaan yhä suuremman osan osinkoina omistajilleen, t&k-investointeihin on riittänyt yhä vähemmän rahaa.

Yliopistojen odotetaan tukevan yritystoimintaa innovaatioiden tuottajina, tekevän kansainvälistä huippututkimusta, lisäävän vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa sekä palvelevan tietopohjaista politiikan tekoa ja lainvalmistelua. Näitä vaatimuksia esitettäessä on unohtunut korkeakoulujen perustehtävä: asiantuntijoiden kouluttaminen yhteiskunnan eri sektoreiden palvelukseen, perustutkimuksen tekeminen ja yleisestä sivistystehtävästä huolehtiminen. Tämä perustehtävä on ikään kuin pyramidin perusta, jonka laadukkuuden varaan koko t&k-politiikka rakentuu.

Yliopistojen perustehtävä opetuksessa ja tutkimuksessa ei kuitenkaan merkitse eristäytymistä ympäröivästä yhteiskunnassa. Päinvastoin yliopistoilla on tärkeä tehtävä esimerkiksi sijaintialueensa kehittämisessä.

Oulun yliopiston vaikutus leviää Nivalaan Kerttu Saalasti Instituutin kautta. Tampereen yliopiston johdollakin on yhteyksiä Nivalaan: hallituksen puheenjohtaja on Kustaa Vilkunan tyttären poika, Cargotechin Oyj:n suuromistaja Ilkka Herlin, ja hallituksen jäsenenä on Nivalan lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut, tanskalaisen Aalborgin yliopiston professori Pirkko Raudaskoski.

Tavoite on vähintäänkin haasteellinen.

#