lauantai 15.8.2020 | 17:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Kortit kertovat kohtalomme – Punaisia kortteja kaivattiin FC-92:n keskiviikkoisessa ottelussa

Irja Visuri
Pe 31.7.2020 klo 12:25 | päivitetty pe 12:26

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nykyisin meiltä jokaisella löytyy jos jonkinmoista korttia: henkilöllisyys-, Kela-, kirjasto-, pankki-, luotto- ja erinäisiä klubikortteja, jotka osoittavat, että kuulumme johonkin porukkaan tai meillä on oikeuksia ja velvollisuuksia. Osa korteista on keksitty turvaamaan elämäämme sekä toimiamme, ja ovat siten oikein käytettynä kansakunnan perusta.

Jalkapallossa kortit on tarkoitettu kitkemään koiruudet pois ja varmistamaan reilun pelin. Tämähän tietenkin toteutuu vain ja ainoastaan sillä, että tuomari niitä taskunpohjalta ottaa käyttöönsä.

Viime keskiviikkona DEN-areenan viheriöllä kärysi siihen malliin, että punaista olisi tarvinnut näkyä muuallakin kuin nivalalaisten pelipaidoissa ja tuomarin pillissä, niitä kortteja kaivattiin. Vastustajana oli No Stars -nimen itselleen kehitellyt kokkolalainen porukka, taitavia pelaajia vuosien kokemuksella, pelitaidoissa ja konnankoukuissa.

Alun rytinässä Markus Pennala pelasti hienosti pelin torjumalla neloskärkisilmukan kierrehypyllä pallon ylärimaan – tällä taidonnäytteellä olisi luistelupiireissä käyttöä. Seuraava silmiähivelevä pyörähdys nähtiin hyökkäyspäädyssä, kun Jussi Keskisarja kiepsautti itsensä postimerkin kokoisella pläntillä 360 asteen kierroksen, mutta suuntavaisto katosi ja pallo lähti vähän väärään suuntaan, koska tulos ei muuttunut. Mahtavaa kuitenkin, että tämmöisiä pilkahduksia katsojien iloksi pelin tiimellyksessä tapahtuu.

Ottelua leimasi kortittomuuden lisäksi ennen ottelua ripotellut vesisade. Märkä kenttä teki pallonkin märäksi, ja sivurajaheitot lipsahtelivat epämääräisesti. Saattoipa asia vaikutta pallon lentokaareenkin, sen verran outoja potkuja illan mittaan nähtiin.

Puolen tunnin pelin jälkeen No Starin hyökkääjä onnistui ohittamaan Nivalan maalivahdin. Meni vauhdilla itsekin verkkoon, mutta sehän ei enää ketään haitannut, koska maali tympäisi sen verran raskaasti: toki pelaaja pysyi kunnossa ja pääsi verkosta irti ilman kerihtimiä.

Tästä kello kerkesi nakutella turhan vähän minuutteja, kun verkko soi taasen ja kulmapotkusta seurasi jo toinen onnistuminen vierailijoille, 0–2. Tappiotilanteessa tauolle. Mitä lie pelaajat touhunneet, mutta katsojilla oli kioskin liepeillä jännittäviä hetkiä: joukkueen tukemiseksi järjestettiin arpajaiset ja, kuten elämässä yleensä, toisia onnisti paremmin ja toisille kouraan jäi vähemmän saalista.

Toisella puoliajalla nähtiin vain yksi maali ja ikävä kyllä senkin sai vastustajajoukkue, toki komean syöksyn lopputuloksena. Olisi vain toivonut nivalalaisonnistumista kavennus-, tasoitus- ja voittomaalien merkeissä. Tilaisuuksia siihen oli roppakaupalla: kulmapotkusta Olli Pekkalan päätä haettiin, löydettiinkin, mutta pusku meni pikkuisen ohi. Vierimaan Jannella oli upeita paikkoja tempoa maali, mutta aina maalivahti ehti eteen.

Illan kovaonnisimmat miehet löytyivät Nivalan nopsajalkaisimmista pelaajista. Eetu Kinnarin pysäyttämiseksi häntä läpsittiin kämmenellä naamaan, läsähdys vain kaikui, kaadettiin kaksinkäsin vetämällä nurin, sivallettiin nyrkillä, kampattiin, joistakin näistä saatiin vapaapotku, mutta ne kortit uupuivat.

Toinen kovien otteiden kohteeksi joutunut oli Ville Marjoniemi, joka olisi ilman muuta tehnyt maalin, mutta hänet kampattiin säälimättä nurmenpintaan, tästäkin tuomari vain levitteli käsiään ja totesi, ettei kaikkea voi yksi tuomari nähdä. Näinhän se on, mutta kirpaisi kuitenkin syvältä, ja se punainen kortti jäi haaveeksi tästäkin tilanteesta.

Lopputulos oli siis 0–3-häviö. Vastustaja oli askeleen edellä, pelasi tosi hyvin, mutta sai turhan paljon apua tuomiotta jääneistä tilanteista. Se syö pelaajia ja ennen kaikkea asiantuntevia kannustajia, pelissä pallopoikina toimineet nuoret pelaajat olivat tosi pettyneitä tuomaritoimintaan ja heidän kommenttinsa: ”Olipa rumaa peliä” kertoo hyvin paljon.

#