tiistai 20.10.2020 | 08:27
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Nivala-lehden kolumnisti Elise Pihlajaniemi pohtii ihmisten itsekkäitä tekoja sekä omien kokemustensa että kasvomaskikeskustelun kautta: "Mielihaluja, haaveita vai unelmia?"

La 22.8.2020 klo 11:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Anna Perhon jokanaisenfilosofiasta olen oppinut sen, että pitää päättää, mitä haluaa eniten, ja muistaa toimia sen mukaan. Perhon oppi meni muistaakseni niin, että jos asettaa itselleen korkeimmaksi ohjenuoraksi ”koska-mun-teki-mieli” -dogmin, ei koskaan saavuta sitä, miten ihan eniten elämässä haluaa.

Yksi esimerkki tästä on otsikoissa pyörivä kasvomaskikysymys. Pitääkö, suositellaanko, tarvitseeko, onks miun pakko jos en taho? Jokainen lukutaitoinen ja kuvantulkitsemiskykyinen ihminen on kuitenkin nähnyt ne kaaviot, joissa havainnollistetaan selkeästi sitä, miten suuren osan puheen ja hengityksen mukana leviävistä pikkupartikkeleista kasvomaski torjuu.

Silti Turussa, Helsingissä ja Nivalassa kesän kulkeneena vastaan tulleet kasvomaskitapaukset on ihan kahden käsin sormilla laskettavissa. Hieman kummallista, sillä eihän kasvomaskin pitäminen juuri eroa vaikka hyttyslakista mustikkametsässä.

Molempiin pätee: ei tee mieli pitää – kyllä; suojaa – kyllä.

Toisaalta mitä hieman vähemmän pandeemisiin mielitekoihin tulee, en ihan kaikista silti luopuisi. Mikä edes erottaa sen lopullisimman halujen kohteen ja pienemmän mielitekoon suostumisen tai haaveen toisistaan? Mieliteot tosin muuttuvat hetki hetkeltä, mutta niin voi muuttua se isoin päämääräkin. Jos kieltää itseltään aivan kaiken ja tavoittelee vain jotain yhtä ja tiettyä, voi elämä toki olla täydellistä, mutta ehkä ei enää kovin ihmismäistä.

Itse toteutin kesällä pitkäaikaisen mielitekoni (=haave?) ja laitoin onnistumaan (yksin viiden lapsen kanssa matkatessa) opastetun kartanonkierroksen, just for myself. Ryöstöhintaisen kierrosmaksun takia maksoin sisälle vain itseni ja jätin lapset kartanon pihamaalle älypuhelinten (ja 13-vuotiaan isosisaruksen) huomaan.

Mielitekoni hinta maksettiin oikeasti vasta siinä vaiheessa, kun opas kehotti meitä kierroslaisia ihailemaan kartanon ikkunoista avautuvaa näkymää kohti Suomen oloissa harvinaista ranskalaista muotopuutarhaa. Ja siellähän ne minun pappenheimolaiseni kököttivät keskellä sitä ranskalaista muotopuutarhaa äitinsä hylkääminä, puhelimia toljottaen.

Siinä omia mielitekoja hävetessä en enää yhtään ihmetellyt sitä, miksi muiden kierroslaisten keski-ikä taisi olla lähempänä sataa kuin viittäkymmentä vuotta. Ilmeisesti kenenkään muun ei ainakaan sinä päivänä tehnyt mieli hylätä lapsia vajaaksi tunniksi virtuaalisen maailman ja ranskalaisen muotopuutarhan rajapinnalle.

Loppulause: seuraa siis ihmeessä mielihaluja, haaveita ja päämääriä, mutta valmistaudu maksamaan niistä mielen-/kansanterveydellisissä sfääreissä ihan täysi hinta.

#