tiistai 20.10.2020 | 08:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nivala-lehden koti- ja luontokolumnisti Elise Pihlajaniemi oppi vaihto-oppilaansa Saksassa tuulettamaan kotiaan – "Oma perheeni onkin kasvanut siihen, että harvoin on sellaista tilannetta, jossa kaikki talon ikkunat olisivat kiinni"

Elise Pihlajaniemi
La 19.9.2020 klo 10:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Olin tämän vuosituhannen alussa vaihto-oppilaana vuoden Saksassa. Reppuun jäi paitsi himo Schupfnudeleihin ja Brezeleihin, ystäviä Alaskasta Boliviaan, jonkinlainen saksan kielen ”taito”, myös pakkomielle tuulettamiseen.

Siispä tässä taannoin lukemani Ylen nettisivujen kolumni, jossa Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen kertoo tuulettamisesta saksalaisten keinona myös koronavirusta vastaan, ei alkuunkaan yllättänyt.

Niin siellä vaan tehdään, ikkunat ja ovetkin auki aina kun vain mahdollista. Tunkkaisen ilman lisäksi monet taudinaiheuttajat lentävät kirjaimellisesti ikkunasta ulos.

Tuuletus on meillä Suomessa ehkä hieman aliarvostettu toimenpide. Lämpö kun tunnetusti karkaa harakoille, ja ovi kuuluu vetää visusti kiinni, koska ostolämmin.

Ristivedosta aiheutuvat kolotukset ja niskasäryt tuntuvat olevan kansantauteja. Lämmin sitten puolestaan ei luita riko, ja ken raitista ilmaa haluaa, menee ulos. Saksassa on hieman toisin.

Ikkuna aukeaa ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Saksassa ei siis turhan takia pidetä kenkiä sisällä: varpaathan ne ensimmäisenä paleltuvat, kun reipas ristiveto puhaltaa talon läpi useasti päivässä.

Saksalaista kulttuuriperintöä onkin kai se, että tunkkainen ja seisonut ilma tuntuu minusta kovin vastenmieliseltä. Oma perheeni onkin kasvanut siihen, että harvoin on sellaista tilannetta, jossa kaikki talon ikkunat olisivat kiinni. Ja mihin tahansa mennään pitemmäksi ajaksi, olen organisoimassa ikkunaa ja mielellään myös ovea auki.

Laskekoon huonelämpötilaa, viekööt sitten hieman enemmän energiaa lämmitykseen. Maksaa se terveydelle ja tätä kautta taloudelle mikrobeilla kyllästetyn, ummehtuneen huoneilmankin hengittäminen.

Tällaista ideologista taustaa vasten olikin ihan mahdotonta ruveta etsimään uusia ikkunoita eläkepäiviään lähestyvien tilalle: ikkunoita, jotka saa helposti ja huonekasveja kaatamatta auki monta kertaa päivässä.

Suomalainen käytännöllisyys, tiiviysajatus ja modernius törmäsivät saman tien saksalaisperäiseen tuulettamisintoon ja estetiikan kaipuuseen. Luovutimme, ja totesimme, että aika pahasti voi sitä ikkunakulttuuritkin törmätä toisiinsa.

Ikkunamme saavatkin syyttää puhtaasti saksalaista tuuletusideologiaa siitä, etteivät päässeet vieläkään lepoon ja luvatulle eläkkeelle.

Tällä palstalla vuorottelevat nivalalaiset kirjoittajat. Kirjoitusten aiheet löytyvät läheltä: luonnosta ja kotoa.

#