keskiviikko 19.2.2020 | 18:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Tulevaisuuden suunnittelija harrastaa menneisyyden autoja Nivalan Haapaperällä. Keräyskohteeksi valikoitui etuveto-Taunus, koska hän vietti lapsuutensa niiden keskellä.

Risto Puolimatka Nivala-lehti
Ti 8.10.2019 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nivalan Haapaperällä on laitettua ja originaalia ja laittoaan odottavia Ford Taunuksen 12M ja 15M-malleja yksi pihapiirillinen. Piilofarmari ja urheilullinen RS-coupé ovat museorekisterissä, yksi kaksiovinen malli on rakennettu näyttäväksi ja muutama odottaa vielä projekteina. Ja tarkennetaan vielä, kyseessä on se vähän ensimmäistä 12M:ää kanttisempi P6-mallisarja.

– On kaikki korimallit kerätty. Semmoinen haave oli aikanaan, kertoo autojen keräilijä Jarmo Mäkikangas.

Eli kaikkea on: kaksi- ja nelioviset sedanit, farmari ja coupé. Autoista kaksi on museorekisterissä eli vuoden 1967 piilofarmari ja vuoden 1969 RS Coupé.

Mäkikangas on siinä mielessä hauska klassikkoautoharrastaja, että hänen työnsä on suunnilleen päinvastaista. Hän on projektitutkijana Kerttu Saalasti Instituutin Tulevaisuuden tuotantoteknologiat -yksikössä.

Jos noista joku sattuu menemään kylillä ohi, kuunnelkaapa ääntä. Siinä on jotain tuttua, ja jos autoa ei näe, sen arvaa todennäköisesti väärin. Moottori on V4 eli nelisylinterinen V-moottori, jonka Ford myi aikoinaan Saabille, joka korvasi sillä ikääntyneen kaksitahtimoottorin.

P4 ja P6 olivat aikanaan edistyksellisiä autoja, sillä ne ovat etuvetoisia. Siksi niiden talviajo-ominaisuudet ovat tänäkin päivänä kelvolliset, päin vastoin kuin Taunuksen ja muidenkin sen ajan kevytperäisten takavetoisten.

Mutta miksi pihapiirillinen Taunuksia ja juuri näitä etuvetoisia M-malleja?

– Olen kasvanut näiden kanssa lapsesta lähtien, sieltä se on tullut, Mäkikangas sanoo.

RS-mallimerkinnällä varustettu coupé onkin hieno peli. Se on ensimmäinen Fordin malli, joka kantaa tuota urheilullista kirjainyhdistelmää. Se lanseerattiin juuri tässä korimallissa 1968 eli RS-sarja täytti viime vuonna 50 vuotta. Mäkikankaan auto on vuotta tuoreempaa mallia.

Hänen isänsä osti juuri tuon yksilön 70-luvun puolimaissa Oulun seudulta. Auton arvellaan olevan muuttoauto Ruotsista, sillä siinä on alkuperäiset suomalaiset valkopohjaiset rekisterikilvet, jotka tulivat vasta 70-luvun alussa. Nivalaan tullessaan auto ei ollut kaksisessa kunnossa, mutta se kunnostettiin.

– Se oli ajoautona 80-luvun puoleen väliin, Mäkikangas sanoo.

Siitä hänellä on lapsuusmuistot, koska hän itse on syntynyt 1980. Ajokortin hän ajoi heti kun pystyi eli 1998. Silloin nuorelle miehelle ajaminen ei ollut aina helppoa, sillä rahastahan nuorilla miehillä, autoilevilla varsinkin, tahtoo olla aina puute. Silloin piti miettiä, pääseekö Ylivieskassa käymään ja mihin ajoihin on varaa, jos bensaa pystyi ostamaan 40 markalla.

Toinen museorekisterissä oleva auto on 12M piilofarmari. Niitä ostettiin aikoinaan paljon, sillä kun autossa oli vain kaksi paikkaa ja perässä pelkkää tavaratilaa, auton verokohtelu oli kevyt ja niin muodoin hinta edullinen.

Sen verran piilofarmari poikkeaa tehdastekoisesta, että siinä on takanakin sivuikkunat. Alun perin kyljessä oli pelkkää peltiä. Silloisten autoverosäännösten mukaan pakettiautoon sai puhkaista ikkunat mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.

Historian muuttuminen näkyy Mäkikankaan autoissa. RS:ssä on turvavyöt, mutta piilofarmarissa ei, koska ne eivät olleet vielä silloin pakolliset.

­– Sillä vähän pelottaa ajaa välillä, mies mietiskelee.

Mäkikankaan Taunukset eivät ole varsinaisia näyttelyautoja. Kyläkuvassa niitä välillä näkee, ja ihan näytilläkin on joskus käyty veteraanikonepäivillä Oulaisissa.

– Varsinkin vanhemmat ihmiset saattavat jututtaa. Tämä oli niin yleinen auto aikoinaan, Mäkikangas sanoo.

Juuri moottorinsa takia M-Taunuksiin saa hyvin varaosia. Varaosia on tehty, koska Saabin käytössä moottori on elänyt normaalia pidempään rallikäytössä.

– Kyllä niitä saa, varsinkin netistä saa Saksasta aika hyvin, Mäkikangas sanoo.

Tosin jotkut varaosat on hinnoiteltu jo ulos, mies manailee.

Autojen ja varsinkin klassikkoautojen pitäminen on rahalle hupaa puuhaa. Niissä rajoissa Mäkikangaskin sanoo autojaan laittavansa. Mutta jos raha ei olisi este, olisiko joku muu kohde kuin M-Taunus?

– Varmaan joku vanha Volkswagen, erikoisempi malli, ei kupla, Mäkikangas miettii.

On kaikki korimallit kerätty. Semmoinen haave oli aikanaan.

#