perjantai 13.12.2019 | 01:31
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Nivala-lehden kolumnisti Henna-Maija Vannemaa rohkaisee poistumaan mukavuusalueelta

Nivala-lehti
Ke 27.11.2019 klo 08:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

"En ikinä!" tai "En varmana kehtaa!" saattaa moni todeta, kun eteen tulee epämukavalta tuntuva asia. Se voi olla esimerkiksi esiintymiseen liittyvä tilanne, puheen pitäminen sukujuhlassa tai ylipäätään jonkin oman taidon esille tuominen julkisesti. Miksi reagoimme usein niin voimakkaan kielteisesti, vaikka tarjoutunut tilaisuus olisi loppujen lopuksi mukava ja rikastuttava kokemus? Milloin sinä olet viimeksi laajentanut mukavuusaluettasi?

Jokainen on itse vastuussa oman mukavuusalueensa laajuudesta. Epäonnistumisen pelko tai kova jännitys voivat saada monta uutta kokemusta menemään sivu suun. Nuo tunteet ovat itsellenikin erittäin tuttuja. Joka ikisen esiintymistilanteen yhteydessä nämä tunteet valtaavat mielen ja kehon. Vuosien saatossa olen ottanut nämä negatiiviselta tuntuvat tunteet "kavereiksi", jotka kuuluvat pakettiin ja auttavat keskittämään energian ja keskittymiskyvyn esitystilanteeseen. Muistan jo kouluaikana kärsineeni kovasta jännityksestä esimerkiksi luokan edessä pidettävien esitelmien yhteydessä: pelotti, että sekoan sanoissani tai minulle nauretaan. Jo tuolloin päätin, etten IKINÄ (!) puhu julkisesti ihmisten edessä, en edes konserteissani. Tätä toteutinkin pitkään: delegoin juontamiset aina muille.

Sitten tapahtui käänne, joka avasi tilaisuuden kääntää julkisesti puhumisen pelkoni luontaiseksi osaksi esiintymistä. Muutamia vuosia sitten sain puhelun, jossa minua pyydettiin juontamaan perinteikästä harmonikkakilpailua Kultaista ja Hopeista Harmonikkaa. Se tulisi olemaan suora tv- ja radiolähetys. Kuulin sanovani empimättä: "Joo, kyllä se passaa." Puhelun jälkeen iski karmea olo; kuulinko oikein, että sanoin kyllä? Minä, esitelmiä ja juontoja kammonnut ihminen? Tiesin, että kieltäytyminen olisi tullut harmittamaan minua aina.

Jännitys ennen lähetystä oli kova. Sekunnit, jotka edelsivät kameroiden syttymistä, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Karkuun oli myöhäistä lähteä. Lähetys onnistui kokemuspohjaani nähden hyvin ja sain kokemuksen, että sanojen sekoaminenkaan ei ole maailmanloppu. Se on elämää ja täysin inhimillistä. Ihmisillä on usein taipumus muistaa ainoastaan omat pienetkin virheensä ja saamansa negatiiviset palautteet, vaikka niiden osuus kokonaisuudesta olisi ihan mitätön. Tärkeintä on muistaa säilyttää oma itsensä ja tehdä asioita oman persoonan kautta, sillä se on ainutlaatuisin ominaisuutemme. Tuon ensimmäisen kilpailujuontamisen jälkeen kaikki juontotilanteet ovat tulleet mukavuusalueeni sisäpuolelle. Kannatti siis aloittaa syvästä päädystä!

Olen luopunut en ikinä -ajattelusta, sillä elämä voi tuoda jo seuraavan nurkan takaa eteen tilaisuuden astua uudelleen mukavuusalueen ulkopuolelle. Itsensä haastaminen ja altistaminen uusille asioille ja tilanteille avartavat kokemusmaailmaa. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, sillä niitä tulee väistämättä ja niistäkin oppii aina jotain uutta. On myös tärkeää muistaa, että aina ei tarvitse olla haastamassa itseään. Ihminen tarvitsee rauhallista aikaa olla omalla mukavuusalueellaan, sillä siellä on mahdollista kerätä voimavaroja uuden kohtaamiseen. Suosittelen lämpimästi pyhittämään tämän parhaillaan käynnissä olevan pimeän ajan mukavalle ololle ja akkujen lataukselle. Levollista joulun odotusta kaikille!

Henna-Maija Vannemaa

henna.kuki@gmail.com

Kirjoittaja on harmonikkataiteilija, harmonikansoiton opettaja ja joogaopettaja. Hänen elämänsä täyttää tällä hetkellä noin vuoden ikäinen pikku neiti.

Tiesin, että kieltäytyminen olisi tullut harmittamaan minua aina.

#