maanantai 17.2.2020 | 02:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Maria Lohela pohtii kolumnissaan vanhustenhoidon tilaa: Mummu, voinko auttaa?

Nivala-lehti
Ti 28.5.2019 klo 18:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Mummuni on 92-vuotias. Ikääntyvien rakkaiden haasteet tulevat meistä useimpien lähelle tavalla tai toisella. Mummullani on asiat varsin hyvin. Hän asuu edelleen omassa pienessä talossaan omaishoidon ja kunnan kotiavun turvin. Hän myös saa perheenjäseniltään apua ja läsnäoloa joka päivä. Näin pärjätään, nyt.

Kaikilla ikääntyneiden omaisilla ei ole mahdollisuutta auttaa niin paljon kuin he haluaisivat. Joillakin vanhuksilla ei ole ketään läheistä, jonka puoleen kääntyä. Avuntarve ikääntyneen terveydentilan vuoksi voi myös käydä niin vaativaksi, ettei läheisten tuki enää mitenkään riitä.

Keskustelin mummuni kanssa viime viikolla vanhustenhoidosta ja kysyin häneltä miten sitä tulisi parantaa. Mummun vastaus oli yksiselitteinen: vanhusten ei pitäisi jäädä yksin. “Kun on seuraa, saa hoitoa, ruokaa, juomaa ja lämpöä,” hän sanoi.

Tämän päivän hittijuttu tuntuu edelleen olevan vanhusten kotihoidon lisääminen. Samalla hehkutetaan kotiin vietävien palvelujen kirjoa, joiden avulla ikäihmiset saavat elää ihmisarvoista elämää omassa kodissaan – koska sitähän kaikki kuulemma haluavat.

Ikäihmisten hoivaan ja hoitoon liittyy paljon iloisia kertomuksia ja onnistumisia, mutta myös synkkiä tositarinoita sairaiden vanhusten yksinäisistä tunneista jatkuvasti vaihtuvien hoitajien pikaisten piipahdusten varassa ja omaisten huolesta läheisistään. Kotihoidon työntekijät uupuvat kiireen alle ja kokevat riittämättömyyttä ja surua asiakkaidensa puolesta. Hoitavia käsipareja on aivan liian vähän. Tämä ei ole oikein.

Politiikassa kuulee usein, ettei asioida voi laittaa vastakkain. Minun mielestäni niin voi ja pitääkin tehdä, koska politiikka on valintoja eri kohteiden välillä. Rahat sen sijaan tulevat yhdestä ja samasta pussista. Kun taloudessa menee paremmin, on helppoa keksiä kivoja juttuja, joita pistetään pystyyn ja ylläpidetään verovaroin. Suomessa on edelleen käymättä vakava keskustelu siitä mikä kaikki kuuluu yhteiskunnan rahoitettavaksi ja mikä ei.

Suomalaiset maksavat veroja mielellään silloin kun he kokevat niiden käytön järkeväksi. Sosiaali- ja terveyspalveluihin halutaan tyypillisesti panostaa eniten. Vanhustenhoito on erityisen korkealla suomalaisten arvomaailmassa.

Suomi tarvitsee uudistuksia ja kansalaisilla on oikeus saada niitä. Vanhukset tarvitsevat apua ja tukea arjessa selviämisessä, ja hoivaa sitten, kun omat voimat eivät enää riitä. Kaikkea ei mielestäni voi eikä saa ulkoistaa yhteiskunnalle, mutta sen on kuitenkin muodostettava pettämätön turvaverkko silloin kun sille on tarvetta. Kaikin tavoin hyvääkin hoitoa on, mutta saman ihmisarvon on kuuluttava kaikille vanhuksille asuinkunnasta huolimatta. Vastuuta lähimmäisestä ei meidän kenenkään sovi unohtaa. Lähimmäisen ja perheenjäsenen avustaminen ja tukeminen on jokaisen velvollisuus.

Koti on maailman paras paikka, mutta sielläkin pitää voida kokea olevansa turvassa. Myös vanhuksella on oltava aito mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin.

Maria Lohela

maria.lohela@gmail.com

Kirjoittaja on kaksi kautta eduskunnassa istunut kansanedustaja. Hän on toiminut myös eduskunnan puhemiehenä.

Vanhustenhoito on erityisen korkealla suomalaisten arvomaailmassa.

#