tiistai 26.5.2020 | 10:56
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Haaveista totta – 55. Arctic Lapland Rally huipentui sekä Pauli Junttilan että Hemppa Hosionahon osalta mitalisijoille

Mervi Pyöriä
Ti 21.1.2020 klo 16:39 | päivitetty ti 16:44

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nivalan UA:n rallikuskit, Heikki Hemppa Hosionaho ja Pauli Junttila, lähtivät huoltomiehineen pienen empimisen jälkeen kahtomaan uudemman kerran, miltä se Tunturirallin ajo tänä vuonna maistuu. Vuosi sitten olosuhteet olivat erittäin haastavat, kun pakkanen laski alle 30 asteen: se laittoi niin kaluston kuin miehetkin koetukselle, mutta nyt oli keli kohillaan, ainakin alkuun.

Torstaina Mäntyvaarassa varikkotelttaa pystyttäessä ennen katsastusta huoltomiesten kera, oli toteamus vaatimattomasti, että ”me kyllä trailerit löydetään, kun on ainoat avotrailerit, mutta on meillä sentään teltta”.

Siinä kun katseli ohiajavia autokuntia, mitä hienompaa ja isompaa kuljetuskalustoa umpitrailereineen, olihan samalla varikolla maailmaluokan tähtiä. Nivalan kuskit päätyivät yhteen ääneen toteamaan, että ”me on nyt satsattu autoihin”.

Sitä kyllä on kuskit talleilla tehneetkin pienen ajotauon aikana viime syksyn jälkeen. Uutta konetta, tehoja lisää, alustaa ja jarruja parannettu, pientä fiksausta peltitöillä ja uudella maalipinnalla, lyhyesti summattuna.

Koko kahden päivän kilpailun reitti sisälsi yhteensä kymmenen erikoiskoetta ja reilut 200 erikoiskoekilometriä. Perjantaina oli lupaava keli, pakkasta 10 asteen kieppeillä eikä lumisateesta tietoakaan.

Aamulla riitti varikkoteltalla toimintaa, viimeiset teippaukset autoihin ja piikkirenkaat alle, huoltoautojen pakkausta jännityksen tiivistyessä ennen ensimmäistä EK:ta.

Perjantaina oli viisi EK:ta edessä ja kilometrejä tuli yhteensä 284,5 km josta EK:ta 91 km. Lauantaina toiset viisi EK:ta 110,7 km ja siirtymiä 316,8km. Hurja määrä kilometrejä kahdelle päivää: kokonaismitta reitillä 712 km ja kaiken kaikkiaan, lisäksi torstain katsastukset ja testipätkä mukaan lukien, lähemmäs 800 km kilpa-auton ratissa kahden päivän aikana.

Autot kesti, samoin miehet, mutta pientä laittamista oli Hempalla: vain roiskeläppä irti. Pauli joutuu tekemään hieman enemmän remonttia ennen seuraavaa koitosta. Huoltoporukallekkin tuli kilometrejä rallin aikana kiertäessä siirtymiä. Hyvä huoltoporukka, Jussi Tervola, Erkki Hyytinen (Haapavesi) ja Hannes Karjalainen (Kajaani), vastasivat huollon sujuvuudesta rallin ajan.

Vasemmalta Esa Karjalainen (Kajaani) ja Heikki Hosionaho. sijoitus 3., sekä Matti Ahola ja Pauli Junttila, sijoitus 2. Luokka 20, Juniorit, ei nuotti 2WD yli 1600.
Erkki Hyytinen

Pauli Junttilan ensimmäinen kommentti oli rallireissun jälkeen, että on ihan "nolla olo".

– Kova reissu, on se niin kova rutistus. Emmin kyllä lähtöä viimeiseen asti, mutta Matti ja Hemppa sai lopen houkuteltua ja kannatti lähteä, ei kaduta. Autolle en oikeastaan tehnyt mitään muuta ennen rallia kuin perushuollot ja alustaa vähän parantelin. Perjantaina jännitys oli kova, ainakin minun kohdalla, ei niinkään ajamisen suhteen vaan se kaikki muu. Ajatus oli se, että kunhan maaliin asti pääsee ja kaikki on plussaa mitä sen päälle tulee.

– Eka EK:lla meni vähän fiilis, kun ajoi Hempan ohi. Tiesin, että nyt on jotain sattunut. Mutta kakkoselle lähtiessä oli jo parempi fiilis. Lauantaina piti eka huollossa vaihtaa ohjausakseli. Loppupäivän kaksi viimeistä EK:ta meni jännittäessä, että kestääkö auto loppuun saakka.

– Ysille mentäessä meinasi perän kannakepusla irrota. Kesti se kuitenkin maaliin saakka, onneksi. Ei enää loppukisasta voinut ottaa mitään paineita, kun tiesi ettei auto kulje lujempaa ja takarenkaat oli ihan loppu. Ja se viimeinen kymppi EK oli ihan karmia ajaa. Jos olisi auto pelannut hyvin loppuun asti, niin sitten olisi ollut jo sijoituspaineitakin, kun takana tuleva otti koko ajan kiinni, Pauli Junttila kertasi.

Hemppa Hosionahon haasteet olivat hieman toisenlaisia.

– Eka EK oli tosi luikas. Siellä oli tieten kaikki testanneet rajojaan, kun oli niin leviät linjat siinä vaiheessa kun me päästiin sinne, oli niin iso tuo lähtönumero. Penkassakin käytiin, mutta onneksi siinä oli yleisöä paikalla, jotka nosti takasin tielle. Kolmos- ja nelos-EK:lla tuli edellä menevä Volvo-kuski perä edellä vastaan, että perjantain ajot oli sitten siinä. Hankala homma, kun ei ohikaan meinannut päästä. Mehtätaipaleilla pystyi ajamaan kannassa kiinni, mutta aavoilla oli niin älytön lumipöly, että oli pakko jättäytyä. Kolmosella pyhkäsin ohi, mutta oli milleistä kiinni, etten törmännyt ulkokurvissa siihen Volvoon, kun tempasin jarrut pohjaan täydestä vauhdista ja auto sammui. Autokin alkoi tulla tutuksi, varsinkin nuo liian hyvät jarrut opettelutti. Mutta nyt kulkee, kun tehoja löytyy koneesta enempi vakiosta ja parhaillaan oli 187 vauhtia, naurahti Hemppa.

– Pisti se kyllä illalla harmittamaan, kun ei se minuutin lähtöväli siihen Volvoon riittänyt. Mutta harrastamaan tänne tultiin. Lauantai oli ajamisentäyteinen päivä. Ajettiin rauhallisemmin, oli sen verran minuutteja tuloksissa seuraavaan ja takana tulevaan, ettei ollut mitään järkeä alkaa revittämään. Pidettiin vaan oma paikka. Keli oli lumisateen takia surkia, lunta tuli koko ajan vaan enempi. 10-EK:llakin oli vain auton mentävä ränni, ei yhtään Bemarilla ajettava, sillä EK:lla oli etuvetoisilla mahikset. Kyllä täytyy sanoa, että siinä vaiheessa tuntui hyvältä, kun sai maalissa luovuttaa aikakortin ja ajaa Lordi-aukion podiumille. Jännitystä piisasi toisaalta loppuun asti. Enää ei viimeisen EK:n jälkeen saanut tankata… piti vaan toivoa, että bensa riittää. Kannatti kyllä lähteä, huippu reissu.

#