keskiviikko 25.11.2020 | 21:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Nivala-lehden kolumnisti, professori Ilkka Ruostetsaari sanoo polarisaation lisääntyneen Suomen politiikassa – Polarisoitumisella on huonot ja hyvät puolensa

Ti 17.11.2020 klo 16:37

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Viime viikkoina olemme hämmästellen seuranneet Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja poliittisen kahtiajakautumisen kärjistymistä. Puolueista demokraatit ovat siirtyneet poliittisesti vasemmalle ja republikaanit oikealle. Onko olemassa merkkejä poliittisen kentän polarisoitumisesta myös Suomessa?

Äänestäjäkunnan polarisoitumista voidaan tarkastella vuosien 2003-2019 eduskuntavaalitutkimusten avulla (Isotalo ym. 2020). Äänestäjäkunnan sijoittuminen taloudellisia arvoja heijastavalle vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudelle (valtio vs. markkinat) on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vuonna 2019 puoluekantansa ilmoittaneista äänestäjistä 23 prosenttia (v. 2003 15 prosenttia) sijoitti itsensä vasemmistoon, keskustaan 38 prosenttia (45) ja oikeistoon 39 prosenttia (40).

Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden äänestäjäkunta on siirtynyt vasemmalle, kun taas Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien äänestäjäkunta on oikeistolaistunut. Keskustan äänestäjäkunta on pysynyt ideologiselta sijainniltaan muuttumattomana, vähän enemmän oikeistolaisena kuin Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja RKP:n äänestäjäkunnat.

Identiteettejä ja elämäntyylejä heijastavalla arvopohjaisella ulottuvuudella vuonna 2019 viherliberaaliin päätyyn äänioikeutetuista itsensä sijoitti 30 prosenttia, (22 v. 2003), kun taas ideologiseen keskustaan sijoittui 49 prosenttia (44) ja kansalliskonservatiiviseen päätyyn 21prosenttia (34). Vuoden 2003 jälkeen erityisesti Vasemmistoliiton mutta myös Keskustan ja Kokoomuksen äänestäjät ovat siirtyneet kohti viherliberaaleja arvoja, kun taas Perussuomalaisten äänestäjät ovat siirtyneet kohti vahvempaa kansalliskonservatismia, jossa korostuvat perinteiset arvot, vahvan johtajan kaipuu ja nationalismi.

Puolueiden äänestäjäkuntien väliset etäisyydet näillä ulottuvuuksilla ovat siten kasvaneet, mikä viittaa ideologisen polarisaation lisääntymiseen vuodesta 2003 lähtien. Puolueiden välinen yhteistyö on vaikeutunut yli ideologisten jakolinjojen, mikä on näkynyt esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja työmarkkinapolitiikan uudistamisesta käydyssä kiivassakin keskustelussa.

Polarisaation kasvu on ongelma siinä mielessä, että toimiva demokratia vaatii puolueiden keskinäistä kunnioitusta ja halua tehdä yhteistyötä. Toisaalta kohtuullinen määrä polarisaatiota tuo esille puolueiden väliset erot.

Kun puolueet seuraavat tarkkaan gallupeja, ei liene sattuma, että Perussuomalaisten poliittiset kannanotot ovat viime vuosina siirtyneet oikealle, samaan suuntaan kuin puolueen äänestäjäkuntakin. YLEn tuoreen gallupin mukaan Kokoomuksen kannattajia valuu erityisesti Perussuomalaisiin.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien rökäletappion jäljiltä uutta identiteettiään etsivälle Keskustalle äänestäjäkunnan asemoitumisen muutokset antavat ajattelemisen aihetta: talouspohjaisella vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella ideologinen keskikenttä on supistumassa, kun taas arvopohjaisella ulottuvuudella se on kasvussa, ja viherliberaalien arvojen kannatus puolueen äänestäjäkunnassa on vahvistumassa.

Toimiva demokratia vaatii puolueiden keskinäistä kunnioitusta ja halua tehdä yhteistyötä.

#