torstai 14.11.2019 | 09:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Jytinää, kramppeja ja maaleja – FC-92 tasasi pisteet ylivieskalaisvieraiden kanssa kuumassa paikalliskamppailussa

Irja Visuri Nivala-lehti
Ti 11.6.2019 klo 09:37

Lämpöjä nostattava ottelu oli tiedossa, kun naapurikaupungin miehet Ylivieskasta tulivat vuosien jälkeen samaan sarjaan ja testaamaan nivalalaismiehien pelikunnon jalkapallossa. Oli kyseessä mikä laji tahansa, naapurusten otteluissa on pinnan alla extrasäväys, kuin sodassa ja rakkaudessa.

Kellon tultua tasan kahteen ukkonen jyskytti ja vähintäänkin kuin oscarvoittajiin tähdätty salamavalotykitys kohdistui pelaajiin, vettä vihmoi, mutta urhoollisesti miehet aloittivat pelin. Varsin komeasti aloittivatkin, sillä heti Nivala pääsi niskanpäälle ja ryskytti menemään kohti maalia. Kuudennen peliminuutin kohdalla Ville Marjoniemi haistoi tilaisuutensa tulleen, Ylivieskan maalivahti hortoili kaukana maalistaan, niinpä Ville kohotti kaukaa pallon hänen ylitseen ja niin sitä päästiin iloitsemaan. Nivalaisten naamat olivat niin messingillä, että sadekin loppui ja pilvet kiiruhtivat Ylivieskaa kohti, 1-0.

Sitten Nivalan valmentaja Jouni Ohtamaa kiipesi vaihtokopin katolle, tätä hieman ihmeteltiin, että mitäs nyt, lopulta selvisi, että hän kiipesi sinne juuttunutta palloa hakemaan, vaikka ehkäpä ohjeet olisivat kuuluneet paremmin korkeammalta lintuperspektiivistä.

Puolivälissä ensimmäistä jaksoa löytyi synkkä kymmenminuuttinen muuten niin hyvin menneeseen peliin, ensin yksi Ylivieskan hyökkääjä unohtui vapaaksi takakulmalle, hän veti kuitenkin pallosta ohi, mutta eikös vain jostakin putkahtanut toinen, joka osui palloon ja tasoitus oli selviö, 1-1. Seuraavaksi tuomittiin kulmapotku ja Nivalan maalivahti pukattiin armotta selästä torjunnasta pois ja näin kepulikonstein saatiin maali, tuomari ei kolttosta huomannut ja hyväksyi tapahtuneen mukisematta, 1-2.

Kerran peli kääntyi vastustajalle oli sama pitää paussi. Kioskin kulmilla oli taktiikkapalaveria puoleen jos toiseen, lopputulos oli, että kukaan ei lähtenyt kentälle toimimaan vaan kaikki täydelliset voittoteoriat tietäneet tyytyivät katsomaan ja kommentoimaan.

Aikansa temmellettyä Nivala tasoitti, epätäydellisen kulmapotkun jälkitilanteesta Jarkko Vierimaa korjasi tilastoja omalta kohdaltaan ja onnistui pukkaamaan maalin, tilanne 2-2. Niko Saarilammella oli tilaisuus viedä Nivala johtoasemaan, mutta hänestä pidettiin niin tiukasti kiinni, että ei ollut mitään mahdollisuutta kunnon potkuun, tähänkin tilanteeseen tuomarin kädet vain levisivät, kuin eenokin eväät.

Kaikki tämä olisi kestetty, mutta sitten maalivahtimme Markus Pennala lyhistyi kentälle. Alkuun iski epäilys, että joku keltapaidoista astui Markuksen jalkaterän päälle, mutta näin ei käynyt, jalka tömähti huonossa asennossa maahan ja Oulaskangas kutsui. Ari Ahola tuli maaliin jatkamaan torjuntoja. Hyökkäyspäässä taitavaa taistelua esitti Elias Heikkilä, jos joskus sanotaan, että joku teki maalin yksin, niin nyt kävi näin, Elias pyöritti kaikki puolustajat aivan rupelille, piti pallon hallussaan ja tempaisi edustusjoukkueen riveissä ensimmäisen maalinsa. Kerrassaan mahtava esitys, näitä katselemme mielellään lisää tulevissa peleissä.

Hieman ennen loppua Ylivieska sai vapaapotkun ja kauempaa katsottuna löysän näköinen vetäisy yllätti Arin, mutta löröön potkuun osui jonkun toisen varpaat ohjaamaan palloa, joka muutti kiertosuuntaansa etelään päin, tilanne tasan 3-3. Loppuaika oli yhtä lihasten kramppausta, milloin oli punainen ukko, milloin keltainen ukko koivet solmussa ja eihän pelistä tietenkään mitään tullut, joten tasatulos oli päivän saldo.

Loppupalaverissa pelaajat ja valmentaja totesivat, että peli oli Nivalan hallintaa, onnenkantamoiset vaan kuuluvat kiinteästi peliin ja pallo pyörii välillä toisen laariin myötätuulessa, nyt oli ylivieskalaisten vuoro nauttia.

#