Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Järkeähän tämä maailma on pullollaan, mutta hulluudesta on huutava puute. Voiko näin luonnehtia aikuisten ihmisten osanottoa mäkiautokisaan?

– Siksi minut on varmaan valittu kuljettajaksi, sanoo Sami Hakola ja selittää, että ensimmäiset koelaskut tehtiin autolla, jossa ei ollut vielä jarruja.

Nivalan Aittoperällä eletään kuumeisia aikoja. Menossa on rakennustyö, jonka hedelmän on määrä kilpailla energiajuomayhtiön sponsoroimassa mäkiautokisassa Helsingin Tähtitorninmäellä 17.8. lauantaina.

Eikä järjestäjä itsekään ole liikkeellä ihan ryppyotsaisesti. Se kuvailee tapahtumaa sanomalla, että se on kumipyörille kasattava mielenvikaisuuden maailma.

Mistä ajatus siis lähteä tällaiseen hullutukseen?

Tomi Isohanni ja puoliso Jonna Isohanni ovat häämatkalla huhtikuussa valmistautumassa Arttu Viskarin konserttiin. Rouva laittautuu vielä, ja herralla on siinä hieman aikaa. Hän surfailee netissä ja kuinka ollakaan, silmiin sattuu Helsingissä ajettavan Red Bull -mäkiautokisan mainos. Se oli siinä.

Tomi Isohanni ei ole mikään mäkiautoekspertti, ammatiltaan hän on järjestelmäasiantuntija peruspalvelukuntayhtymä Kalliolla. Muu tiimi kehuu, että juuri häneltä tulevat kaikkein hulluimmat ideat. Ja tässä on hyvä puoli: tiimissä on ongelmanratkaisukykyä sen verran, että ideat käyvät toteen. Esimerkiksi kuljettaja Hakola on ammatiltaan metallimies.

Yksi hauskuus rakennustyössä tuli juuri noista jarruista. Mäkiautossa on kottikärryn renkaat, joihin pantiin ensin laakerit. Sen jälkeen asennettiin jarru jäykkään taka-akseliin. Mekaniikan parissa puuhastelevat huomaavatkin tässä jo ongelman. Se ratkaistiin sillä, että pyörät hitsattiin kiinni akseliin, ja jarru vaikuttaa nyt pyöriin saakka.

Helsingin kilpailussa on 71 mäkiautoa. Kilpailussa ei ole varsinaista teemaa, ja ideointi oli täysin vapaata. Aittoperän tiimi, nimeltään Suomi Viikingit, arvelee, että heidän veneteemansa veti, koska kisaan ei päätynyt muita veneen näköisiä mäkiautoja.

– Meillä oli heti tarjota YouTube-kanava ja 3D-mallinnusta, ja uskoisin myös, että tuo aihe oli vähän erikoisempi, sanoo tiimin jäsen Veera Hakola, Sami Hakolan puoliso.

Veera Hakola on artesaani. Hänen käsistään on paperimassasta ja kanaverkosta valmistettu laivan keulakoriste. Ja lisää on tulossa: pahvista tehdyt laidat maalataan viikinkilaivan kylkiä muistuttamaan. Kyljen kilvet ovat ämpärinkansia ja "naulankannat" maalataan maitopurkin korkeista.

Autoon ei mene niinkään rahaa vaan enemmänkin ideoita ja työtunteja. Airot olisivat maksaneet kolme kymppiä, mutta tiimi säästi rahaa ja ennen kaikkea painoa ja kokosi ne aurausviitoista ja pahvista. Ämpärinkansiin meni kymppi (hinta sisältää myös ämpärit), purje on rullaverho, kaksi euroa.

– Mietitään vielä, lasketaanko purje laskun ajaksi ilmanvastuksen takia, sanoo Isohanni.

– Lopussa siitä tulee jarruvarjo, jatkaa kuljettaja Hakola varmasti aivan yhtä tosissaan.

Sen verran kisan järjestäjä oli asettanut rajoituksia sponsoreista, ettei mielellään muita energiajuomamerkkejä. Aittoperän tiimiä sponsoroivat Junnun korjaamo, K-Raudan Reinikaiset, Nivalan Konevaruste, Rautavarasto Ojalehto, Kiinteistö-, lasi- ja tarrapalvelu Talkkari ja Hauskakauppa materiaaliavun muodossa.

Mäkiautokisassa on toki säännöt, mutta ne tuntuvat olevan joustavansorttiset. Auton maksimipaino on 80 kiloa, ja jos se ylittyy, siitä saattaa tulla rangaistus. Siis saattaa. Suurin leveys on kaksi metriä, pituus kuusi ja korkeus 2,4 metriä.

Tähtitornimäen rata on puolisen kilometriä, ja tokihan siinä otetaan aika. Ajalla voi olla merkitystä lopputulokseen, mutta siihen vaikuttavat myös tiimin luovuus, yhteishenki ja ennen mäkikisaa pidettävä alkushow. Tuomariston kokoonpano julkistetaan vain vähän ennen kilpailua, "ettei sitä ennätä lahjoa kovin paljoa", aittoperäset nauravat.

Kisojen sivustolla liikutaan kieli vähintään poskessa, ja tiimin sivuilla taas voi äänestää nivalalaisjoukkuetta, minne tiimi toivoo kosolti äänestäjiä. Facebookissa on sivu nimellä Suomi Viikingit.

Kun tätä haastattelua tehtiin, äänestysten johdossa oli Pommipaku, toista tuhatta ääntä. Viikingeillä oli reilut 30 ääntä, mutta:

– Paljon siellä on sellaisiakin, joilla ei ole yhtään ääntä, Sami Hakola sanoo.