maanantai 17.2.2020 | 03:24
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Toimittaja Eetu Kupulisoja kertoo Tupalan nurkilla oman jouluaaton lukujärjestyksensä

Nivala-lehti
To 19.12.2019 klo 08:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pitkään ei voi nukkua. Päivän työt kutsuvat, vaikka on vapaapäivä. Nämä eivät olekaan palkkatöitä - näistä saatava palkka on paljon arvokkaampaa kuin raha.

Aamutoimien jälkeen pitää hakea sisälle kuusi, joka on käyty päivä tai pari aikaisemmin kaatamassa. Omasta metsästä, toki. Neulasia varisee etenkin oviaukkoon sen verran, että joulusiivous pitää viimeistellä myöhemmin.

Kuusen sähkökynttilät löytyvät yläkaapista. Riippuen siitä, kuinka siististi ne on jaksanut viime tammikuussa pakata, niiden asentaminen vie aikaa 10–30 minuuttia. Sekin on aattopäivän toivelistalla, että kaikki lamput ovat ehjiä. Jokaisen lampun läpikäynti vaatisi sitten lisää aikaa.

Jos aikataulu vain sallii, on Lumiukko nähtävä. Walking In the Air soi ja mieleen hiipivät alakoulussa kellopelinsoittoa varten opitut soinnut: A-D-A-D-Fis, Fis-E-Fis-E-D... On muuten edelleen ainoa kappale, jota osaan edes tuon verran.

Kuusenkoristelun jälkeen on riisipuurotauon aika. Sitten tie vie hautausmaalle. Kello ei ole paljonkaan, mutta pimeä on jo laskeutunut. Hautausmaalle se sopii. Kynttilävana on vaikuttavan näköinen.

Kotona on vielä kaikenlaista puuhasteltavaa. Kuusenhavut pitää imuroida ja joululiinakin on jo aika vaihtaa pöytään. Olkipukkeja voi yrittää asetella lattialle, mutta pystykorvan mielestä se ei välttämättä ole kovin hyvä idea.

Lopulta se tapahtuu. Pitkä odotus on ohi. On jouluaterian aika. Kinkut, luumut, omenalohkot, perunat, laatikot, salaatit... Ne perinteiset. Parhaimmillaan jouluaattoiltana.

Ruoan jälkeen on aika sytyttää joulusauna. Viimeistään lauteilla joulun rauha laskeutuu ja kaikki kiire katoaa.

Saunan jälkeen täytyy jaksaa vielä sen verran, että joulupaketit vaihtavat omistajaansa. Tässä iässä pehmeäkin paketti kelpaa. Sekin oikeastaan riittää, kun näkee, että omat lahjat ovat mieluisia. Ainakin puruluut ja uusi pallolelu narulla. Niiden saajan reaktio on takuulla vilpitön.

Ja jos nälkä vielä iltayön tunteina yllättää, kukaan ei estä ottamasta ruisleipää juustolla, kinkulla ja sinapilla. Vaikka keskellä yötä. Kuusen kynttilöiden loisteessa. Täydellisen rauhan vallitessa. Se on elämää se.

#