torstai 20.2.2020 | 23:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Maria Lohelan kolumni: Minusta tulee geronomi

Nivala-lehti
Ti 11.2.2020 klo 11:41 [päivitetty to 14:42]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Poliitikkona pidin paljon puheita. Puhuin myös vanhuksista ja vanhuksille. Ikäihmisten hyvinvointi on aina kiinnostanut minua. Puheiden kautta on palkitsevaa osoittaa arvostusta, mutta teot ratkaisevat. Monina hetkinä pohdin, voisinko tehdä jotakin konkreettisempaa.

Aloitin geronomin opinnot ammattikorkeakoulussa. Geronomin tehtäviin kuuluu esimerkiksi vanhustyön ja vanhusten palveluiden suunnittelu ja ohjaus. Olisin voinut opiskella myös gerontologiaa osana yliopisto-opintojani, mutta kaipasin maanläheisempää otetta. Ikääntymisen eri ulottuvuuksia pitää tietenkin tutkia, mutta tieteen ja tutkimuksen pohjalta löytyy aina ihminen yksilöllisine toiveineen ja tarpeineen.

Mietin joskus millainen oma vanhuuteni tulee olemaan, jos saan elää vanhaksi. Se on selvää, että vanhuuden vaivojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta on itse ainakin yritettävä tehdä monenlaista. Erityisesti lihaskunnosta on pidettävä huolta jo nyt ja saman on jatkuttava vanhanakin. Vanhana haluan syödä maukasta ja ravitsevaa ruokaa, jossa on riittävästi proteiinia. Ei mitään puurovellejä. Liikaa ei silti sovi syödä, sillä ylipaino ei ole hyväksi kenellekään. Yksinolo voi olla valinta ja tuntua joskus hyvältä, mutta yksinäisyys ei. Toivon, ettei vanhanakaan tarvitse vain robotille jutella. Ehkä ihmiskontaktin merkitys vielä palautetaan sille kuuluvaan arvoon.

Kauan sitten perheet huolehtivat ikääntyneistä. Yhteiskunnan muutos toi 1800-luvulla ensin vaivaistalot, sittemmin kunnallis- ja vanhainkodit. Kotiapua lisättiin 1980-luvulla, kunnes 90-luvun lama suisti sen ja monen muun asian raiteiltaan, eikä tilannetta ole korjattu. Laitosasumisen vähentäminen on ollut poliittinen päämäärä jo pitkään. Ajatellaan, että kotona asuminen mahdollisimman pitkään on jokaisen toive.

Se on todellinen vaihtoehto vain silloin, kun kotona asuva kokee olevansa turvassa ja saa riittävää apua ja hoivaa. Se, että joku tulee antamaan lääkkeet aamuin illoin ja käyttää kerran viikossa suihkussa, ei kuulosta vaihtoehdolta, jota kukaan valitsisi. Kuulemme tositarinoita samanlaisina toistuvista päivistä, joita kotiin hoidettavat vanhukset viettävät ikkunasta ulos tuijottaen, odottaen iltavuoroon tulevan hoitajan pikavisiittiä. Muulloin läsnä on syvä yksinäisyys.

Hallituksen hoitajamitoitus ei ratkaise ongelmaa, sillä se ei koske kaikista kriittisintä aluetta eli vanhusten kotihoitoa. Mitoitus voi päinvastoin toimia kotihoidon kannalta haitallisesti, jos siellä työskentelevät siirtyvät töihin pitkäaikaishoidon puolelle. Kotihoidossa työskenteleviä hoitajia on jo nyt liian vähän, yhdellä hoitajalla on liian monta asiakasta ja liian vähän aikaa kunkin luona. Riittämättömyys lienee tuttu tunne kotihoidon työntekijällä. Ymmärrettävä melu sairaanhoitajien palkkauksen tasosta ei huomioi sitä, että merkittävän osan raskaasta hoitotyöstä tekevät muut hoiva-alalla työskentelevät kuten lähihoitajat. Entä heidän palkkansa?

Suoritan ensimmäisen opintoihini kuuluvan harjoittelun Nivalassa. On mukavaa tulla kotikulmille.

Riittämättömyys lienee tuttu tunne kotihoidon työntekijällä.

#